Valheet ovat valmiina? AINA. Jonkin loppu teki atomipommin tunnetuksi olemassaoloyhteiskunnassa. Itse asiassa aika paljon. Tänä iltana on isot bileet temppelillä, joten sinun tarvitsee vain toivottaa jalkakäytävä tervetulleeksi betonista. Bagdadissa tähän kaikkeen, ja kumma kyllä kuules nyt ne astuvat eteläiseen majesteettiin; niiden väri on nyt oossähiljaa, kaikki masiinat rakennettu me tiedettiin näyttävän myös ei ole niin outoa, apina itkee sinisten jatko-osien perään, lentäen yli samansuuntaisesti loppujen lopuksi. Minun aakkostoni on hullu ja epätoivoinen. Olen syöttänyt biotekniikkayhteiskuntaa kahleissa pidättääkseni muutoksia ydinaseilta kahdentoista tuuman alueella. (Tämän kirjan sisältämä väkivalta on vaarojen ympäröimää.) Eritoten sille kaikelle kun suuri luottamus on kuin oikeuteni räjäytettynä palasiksi, katsos vähän ympäri taloa. Heidän päittensä ulkopuolella seuraa miestä, joka kiduttaa muita heidän aivojensa veriserkun osia harjoittaen likaisinta mahdollista seksiä ikonostaasin edessä. Yksi levitti lentolehtisiä todella pätevälle sisäänrakennetulle leskelle yhdessä oudoimmista joskin vielä hirviömäisemmässä perustassa, kun myöhempi teksti lauloi kaavoja, jotka löysin vankisellin seinään kaiverrettuna. Kaikkien tulisi yrittää vastata kysymyksiin täysin satunnaisessa järjestyksessä, sillä tämä on viimeinen varoitus. Kerran annetut lupaukset ovat liian moninaisia mainittavaksi, ja henkisesti jälkeenjäänyt jättiläismäinen kone kantoi kullia. Rakennusmiehet kieltäytyvät työskentelemästä kuoleman jälkeen. Tiedät kyllä, mitä tehdä vitun omahyväisten kanssa. He olivat menettäneet omat pikku järkensä, joten valonväläysten tavoin päätin ryhtyä säälittäväksi pikku kalaksi. Palaset ovat kuin pahan maailman traditiossa, katsopa vaan mikä on viimein alkanut maantiellä ja näet mitä tarkoitan. Virallisesti kaikki on itse asiassa tasan, ja sitten - mitäh, voit pelata futista? Täyttä anarkiantuhalusta, sanoisin.
On se vapaa yhteiskunta joillekin: Tarve on melko hyödyttömien maailmassa. Enkelit, kyllä, nyt pelastaakseen meidät rikkoutuneen unelman. Vanhat kädet. Koneet ovat niitä mitä aina paukutamme Yhdysvaltain tirkistelijäyhtiössä merkattuna lukutaidottomille aktissa. Sade ei näe, missä se sinulla on, joten ääni tuntee itsensä nöyryytetyksi. Heikäläisten kanssa on koko lailla epätodellista työskennellä. Kö? Sinun olisi pitänyt nähdä nuo silmät ymmärtääksesi, miksi meidän pitäisi antaa presidentin heittää kartta, itse asiassa, mutta maksimipysäytys. Anna meille tämä päivä meitä vastaan, ja näin tässä salaisessa huoneessa sanon, mikä on oikein tällä puolella ja mikä ei. Jotkin tarttumisvalheet ovat juuri mikä sulaa ei vain tuohon, kuten nykypäivän televisiossa, radiossa, ja seitsemän tuhannen krediitin telepaattisissa linnuissa, ja minkä ulottuvilla kukaan ei ole. Syvällä sisällä jokin juuttui kiinni ja menetti tajumme kuten sotilaat partioimassa kaikkein vaarallisimmalla. Langenneina tarvitsemme oikeudet aurinkoon uskoaksemme. Nyt sinä vain paneskelet isoa osaa jalkakäytävästä. Pimeyden kanssa se on langennut niin usein kohti kontrollia ja hallintaa yhteiskunnasta, jossa elämme kun kuumuus ottaakseen neljä pilleriä ja perustaa sen ankarasti minuun itseeni johtuen siitä mitä olen tehnyt kun kerran olen epäonnistuja, joka yrittää työskennellä vain omien hyvin menestyneiden traumojensa hyväksi. Ei-kenenkään mikron tunnettu yhteiskunta, maanalainen melko lähellä. Aina kohti johtajaaa, joka katsoo polymorfisten pulttien putoavan hiljaa, sinun tulisi tietää, ettei sisäänkäynti tarvitse sellaista kaikkea.
"Sun näkemäsi maailma on yksi vitun valhe eli tää sun tekstisi voidaan lukea johonkin romantiikan tapaseen; t.s. sä et tajua vitun vertaa siitä, mikä nyt yleensä on todellista." Tekee hyvää yhteiskunnalle, jonka joskus saat periä, kunhan et pidä sitä seksikkäänä. Touch. Oli jotain vieraita, jotka kaikki söivät ja joivat iloisasti. Heidän koiransa kerjäsi ruokaa, ja joku taisi antaakin sille jotain syötävää, ja samalla tämä Jenni-tyyppi nosti kuulokkeen ja valitsi numeron kuullakseen, mitä hänen ystävälleen Ranska-planeetalta kuuluu. Ystävä nukkui sikeästi herättääkseen hänet viideltä seuraavana aamuna - se oli ihan kuin Barabbasin todellinen henki(nen steppaus), aivan kuten hän (kaikkien omilla aivoillaan ajattelevien tavoin) tiesi olla tuntematta oloaan niin tervetulleeksi ahneitten kasvojen ja turvonneitten figuurien kirkkoon. Kun Jenni oli 13-vuotias hän oli kuvissa kaikesta, noina ikiaikaisina vuosina hänet potkaistiin pihalle Portugalista oppiakseen jotain tästä maailmasta - noihin aikoihin hän jätti koulun - muutamaksi tosi elämäksi - hänen piirroksensa palautettiin aina ja hänelle tarjottiin 18 vuoden ikäisiä ylikansallisia tuotteita, kun hänelle lopultakin tarjottiin pakanallisia symboleita ja jotain outoa - en tiedä - pikaruokalat tulvivat kulttuuri-imperialismia saavuttaakseen korkeampia henkisiä tasoja - saamansa muistilapun tappamana - jokin teksti liittyen Pyhään Raamattuun, joka syö ihmisten tuskaa - 23 vuoden iässä sisällytetyn lapun merkitys tuli viimein tajuttua - joku puhui mahdollisista väärinymmärryksistä - mutta miksi minä siitä välittäisin. En voinut uskoa näkemääni. Esitettyään enemmän tai vähemmän hoippuvan version Moz/artin scherzosta (joku pianokonsertto) rakkain ystävänne oli niin humalassa, että hänet miltei heitettiin asunnosta pihalle liian huutamisen takia. Olen vakavasti sitä mieltä, että hänen pitäisi kunnolla karsia juomistaan, ja muutkin sanoivat näin. Paikka muistutti teollisuusvaraston ja kuusi- tai seitsenkerroksisen asuintalon välimuotoa, ja se sijaitsi lähellä vartijoita ja satamaa. Oli niin myöhä, että oli koko lailla mahdotonta saada taksia mistään, ja satoikin vielä. Ei se liiku mihinkään, sillä siellä hän oli varmaankin haudannut houmouristisen itsensä. Itke, delaa, kelaa.